kuva kissasta

Kokemusasiantuntija kertoo: apua masennukseen sähköhoidosta

Masennuksesta ja muista mielenterveysongelmista onneksi nykyisin puhutaan ja kirjoitetaan entistä avoimemmin eri medioissa. Moni on kuvannut toipumisprosessiaan, lääkitystään ja mahdollisia osastojaksojaan.

Mutta yhteen hoitomuotoon en ole juurikaan lehdissä tai nettipalstoilla törmännyt ainakaan potilaan näkökulmasta: sähköhoitoon. Se on ollut itselleni erittäin tehokas vaikean masennuksen hoitomuoto lääkityksen lisäksi. Olen viisikymppinen aikuisen pojan äiti. Olen vuodesta 2009 sairastunut vaikeaan masennukseen viisi kertaa, kahdella ensimmäisellä kerralla minulla oli myös psykoottisia oireita. Osastojaksojakin on takana useita, niin päiväosastolla kuin ympärivuorokautisella osastollakin. Masentuneena elämäniloni, ruokahaluni ja toimintakykyni katoaa lähes kokonaan eikä uni tule ilman nukahtamislääkkeitä. Ilman läheisteni tukea ja hoitoon patistamista jäisin sänkyyn makaamaan, kaupassa käynti ja ruuan laittaminenkaan eivät onnistu.

Olin vakituisessa, pitkäaikaisessa työsuhteessa vuoteen 2015 asti, jolloin vihdoin irtisanouduin kolmen vaikean masennusjakson ja pitkän sairausloman jälkeen. Sen jälkeen olen ollut useammassa työkokeilupaikassa joko TE-toimiston tai vakuutusyhtiön kautta. Viime syksynä sain ennakkopäätöksen ammatillisesta kuntoutuksesta ja olen nyt Kukunori ry:ssä työkokeilussa, teen toimistotöitä hallintotiimissä. Tämä on ehdottomasti viihtyisin ja mielekkäin työkokeilupaikka, jossa olen koskaan ollut. Täällä kuntoutuja otetaan vastaan ihmisenä, ei pelkästään työntekijänä, ja jokaisen hyvinvointi on tärkeää.

Kokemus sähköhoidosta

Kun Peijaksen P2-osaston psykiatri ensimmäisen kerran suositteli minulle sähköhoitoa, olin kauhuissani. Minulle kuten monelle muullekin tuli ensimmäisenä mieleen elokuva “Yksi lensi yli käenpesän” ja kuinka siinä Jack Nicholsonin esittämälle potilaalle annettiin sähköhoitoa – ilman nukutusta. Hoitoa annettiin lähinnä rangaistuksena ja se lamaannutti potilaan täysin. Pelkäsin, että saisin sydänkohtauksen tai aivotoimintaani jäisi pysyviä muutoksia.

Hoidon kulku selitettiin minulle etukäteen tarkasti: minut nukutetaan neljäksi minuutiksi ja hoidon jälkeen lepäilen vähän aikaa ennen osastolle paluuta. Sähköhoito saattaa vaikuttaa lähimuistiin, mutta muisti palautuu muutaman kuukauden sisällä. En silti vakuuttunut hoidon riskittömyydestä.

Pelkoani lisäsi se, että vuonna 2009 Peijaksessa ei vielä ollut sähköhoitolaitteita, joten jouduin matkustamaan pikkubussilla hoitajan kanssa Kellokosken sairaalaan. Siitäkin minulla oli negativinen mielikuva: siihen sairaalaan potilaat tulevat jäädäkseen. Hoitajan rauhoittelu auttoi vähän, mutta sähköhoitopaikan odotusaulassa sykkeeni nousi taas. Aulassa oli paljon pyörätuolissa istuvia, apaattisen näköisiä potilaita. Mietin, että onkohan heillä jo pitkä hoitojakso takana…

Kun vuoroni vihdoin tuli, menin pelokkaana toimenpidehuoneeseen. Siellä minua odottivat ystävälliset ja hymyilevät hoitajat sekä anestesialääkäri. Menin sängylle pitkäkseni ja suuhuni laitettiin jokin esine, joka esti minua puremasta kieltäni. Vaikka olin masentunut ja pelokas, niin ennen nukahtamistani muistan, kuinka komealta mieshoitaja näytti hymyillessään minulle rauhoittavasti… Hoidon jälkeen olin väsynyt ja oksensin kerran, mutta helpotuksekseni aivotoimintani tuntui olevan suurinpiirtein ennallaan. Seuraavilla hoitokerroilla sain pahoinvointilääkettä etukäteen suoneen, joten en enää oksennellut.

Matkustimme takaisin Peijakseen, sain syötävää ja lepäilin loppupäivän. Itse “sähköiskusta” en tietenkään nukutuksen vuoksi muista mitään. Lihakset olivat hieman kipeät, mutta särkylääke auttoi ja kun hoitokerrat lisääntyivät, kipukin väheni. Lähimuistini pätki jonkin verran. Huomasin sen siitä, että kun miesystäväni toivuttuani muisteli esim. kuinka kävimme elokuvissa tai Nuuksiossa kävelyllä sairaana ollessani, en muistanut siitä mitään. Mutta tietääkseni en ole unohtanut mitään oleellista.

Sähköhoidon jälkeen

Olen saanut sähköhoitoa jokaiseen masennukseeni, viimeksi 12 kerran hoitojakson joulu-helmikuussa. Onneksi me vantaalaiset saamme nykyisin hoitoa Peijaksen sairaalassa. Hoidon jälkeen ei saa mennä ilman saattajaa julkisilla liikennevälineillä kotiin. Miesystäväni pääsi saattamaan ja kuskaamaan minut kotiin useimmilla kerroilla. Vain kaksi kertaa kotiuduin Kela-taksikyydillä. Jo 4. tai 5. hoitokerran jälkeen aloin selvästi toipua ja huumorintajunikin palasi vähitellen. Huomasin sen siitä, että kun me potilaat kahvittelimme kahvihuoneessa hoidon jälkeen, nauroin itsekseni kuinka erään nuoren miehen kihara tukka oli pystyssä. Hän olikin saanut kunnon tärskyn ja permanentin samalla kertaa!

Myös läheiseni huomasivat selviä merkkejä toipumisestani. Nykyisin koen sähköhoidon jopa miellyttävinä ja siitä kuuluu kiitos ystävälliselle ja ammattitaitoiselle henkilökunnalle, josta moni on jo tullut tutuksi. Kun menen lepoasentoon, nään katossa pienen ikkunan – “pienen taivaan” ja pian anestesialääkäri toivottaa minulle hyviä unia. Kun viimeksi loppuvuodesta sairastuin, en joutunut osastolle, vaan pärjäsin lääkityksen ja sähköhoidon turvin. Jo maaliskuussa aloin olla tolpillani ja huhtikuun puolessa välissä aloitin työkokeilun.

Ylläpitösähköhoitoa ahdistukseen

Toivuin masennuksesta, mutta ahdistusoireet ovat viime viikkoina lisääntyneet. Niinpä ensimmäistä kertaa ensi viikolla aloitan ylläpitosähköhoitojakson (n. 2 kertaa kuukaudessa). Koska hoito on ollut kohdallani hyvin tehokasta masennuksen hoidossa, hyödyn siitä suurella todennäköisyydellä myös ahdistuneisuuden hoidossa.

Se vähän huolestuttaa, kuinka työtehtävät onnistuvat hoitojakson aikana. Aikaisemmin olin aina hoitojen aikaan sairauslomalla. Poissaoloja tulee jonkin verran, koska sähköhoitopäivinä en voi mennä töihin. Onneksi Kukunorissa ollaan ymmärtäväisiä ja joustavia – onhan työntekijöistä moni itsekin mielenterveyskuntoutuja ja hankkeiden toiminnassa on mukana kokemusasiantuntijoita. Olen jo pitkään halunnut kertoa kokemuksiani sähköhoidosta positiivisena ja turvallisena hoitomuotona varsinkin vaikean masennuksen ja myös skitsofrenian hoidossa. Sen sivuvaikutukset ovat usein lääkehoitoa lievemmät ja tutkimusten mukaan hoitovaste on jopa yli 70 %.

Liitän alle linkit Tehy-lehden artikkeliin ja Käypä hoito -artikkeliin, joista voit lukea faktaa sähköhoidosta. Myös esim. Mielenterveysseuran nettisivuilta löytyy asiaa ko. hoidosta ja myös video siitä, miltä itse hoitotoimenpide näyttää. Itse en ole halunnut sitä jostakin syystä katsoa…

Toivottavasti tämä kirjoitukseni muutti näkemyksiäsi ja ehkä jopa pelottavia mielikuviasi sähköhoidosta. Kollegani kysyi minulta viime viikolla, että “vieläkö sitä hoitoa annetaan?” mikä vahvisti päätöstäni siitä, että haluan kertoa kokemuksiani aiheesta muillekin kuin läheisilleni. Minulle hoito on ollut pelastus, kun muut hoitotoimenpiteet eivät ole auttaneet. Masentuneenakin tiedän, että sähköhoito auttaa tälläkin kertaa.

Susanna Kaste
tekee toimistotöitä työkokeilussa Kukunorissa