CTT 2/5: Perhevapaaehtoistyö

Perhemuotoisen vapaaehtoistoiminnan kehittämisidean toi Citizen Think Tankin pohdittavaksi perheellinen henkilö, joka toivoi voivansa “harrastaa vapaaehtoistoimintaa” yhdessä noin kymmenvuotiaan lapsensa kanssa: muitakin mahdollisuus varmasti kiinnostaisi! 

Harrastusvaihtoehdot, joita vanhempi ja nuori olivat yhdessä selvittäneet, olivat usein melko kalliita, tai lapsen harrastuksen ympärillä, mutta erillistä, toimintaa vanhemmille. Monet vanhemman ja lapsen yhteistä toimintaa tukevat harrastukset olivat tarkoitettuja alle kouluikäisen kanssa harrastettavaksi.

Vanhemmalla painoi huoli, että vaikka lapsi vielä tässä iässä mielellään viettää aikaa vanhemman kanssa, jakaa arkea ja oppii uusia taitoja yhdessä, jo muutaman vuoden päästä saattaa tilanne muuttua. Vanhempi toi esiin oman historiansa vapaaehtoistoiminnassa sekä yhdistystoimijana, ja kehittämismiiteissä yhdessä keskustessamme useampikin CTT:n jäsen ilmaisi mieluusti tuovan kansalaistoiminnan lähemmäs lastensa arkea.

Pohdintaa yhteistyössä

CTT:n kehittämismiiteissä pohdittiin seuratoimintaa ja vapaaehtoistoimintaa vuosia sitten ja nykyaikana: järjestökenttä on ollut tärkeä väylä yhteisöjen ja yhteiskunnan rakentumisessa, mutta välillä tuntui yhdistykset liikaa jäävän menneisyyteen kiinni. Miiteissä todettiin, että “vapaaehtoistyö” kalskahtaa vanhahtavalta, ja toimintaan vaadittavat kurssitukset ym. tekevät siitä raskaan kuuloista, vaikka itse toiminta antaakin paljon. Onko “työ”-sana pelottavampi kuin ennen? Pelkäämmekö tarjota “työtä” – olkoonkin vapaaehtoista työtä – lapsille ja nuorille – eikö työn tulisi parhaimmillaan olla innostavaa ja innostus itseään ruokkivaa? Haluammeko opettaa lapsille, että auttamistyötä tehdään silloin, kun on pakko, eikä silloin kun siihen on mahdollisuus? Kuulimme nuorelta kokemusasiantuntijalta, ettei vapaaehtoistyöntehtäviin usein pääsee mukaan ennen täysi-ikäisyyttä, vaikka nuori niin toivoisi. On hyvä, että vastuukysymyksissä ja vaatimuksissa seula on tiukka; onko tämä kuitenkaan tarpeellista kaikessa?

 

Yhteiskehittämistä Miro-alustalla

 

CTT:n jäsenet eivät kokeneet tarpeelliseksi lähteä kehittämään uutta vapaaehtoistoiminnan muotoa, vaan integroida nykyisiin toimintoihin mahdollisuus monimuotoisemmasta sukupolvet yhdessä -toiminnasta. “Kisälli”- tai apulaistyylinen toiminta voisi onnistua joissain vapaaehtoistyön tehtävissä; kevyemmästä ja helpommasta työtehtävästä kasvu vaativampaan. Vapaaehtoistyössä tasa-arvo erilaisissa tai erilailla ja kuitenkin tasalaatuisesti tehdyissä tehtävissä olisikin suotavaa sekä lapset ja vanhemmat -työryhmissä, mutta myös perinteisemmissä porukoissa.

Pohdimme vapaaehtoistoiminnalle tyypillistä muotoa kuten ikäihmisten seurana olemista, ilman vapaaehtoisen hoitovastuuta. Olisi hienoa saada sukupolvet kohtaamaan palvelutalossa, seniorikeskuksissa ja muissa kaupungin olohuoneissa. Lapset ja nuoret voivat osallistua jutusteluun tuoden väriä arkeen kertomalla opiskelusta ja päivästään. Esimerkiksi vanhempainvapaalla olevalle vapaaehtoiselle voisi olla tervetullutta vaihtelua päästä juttelemaan kodin ulkopuolelle ja pienelle lapselle sosiaaliset kontaktit vanhemman vapaaehtoistoiminnan kautta voisivat olla tärkeitä. Myös ruoanjakelupisteissä ja yhteisruokailujen järjestämisessä lapselle ja nuorelle löytyy hyvin tekemistä, työtä on sekä kauhan varressa että muissa tehtävissä. Harvassa vapaaehtoistyön muodossa on vain yksi tapa toimia ja vain yksi tehtävä, jossa toimitaan. CTT:n kehittäjät innovoivat, voisiko vapaaehtoistyötä tehdä enemmän omalla persoonallaan ja taidoillaan muottiin mahtumisen sijaan. Vapaaehtoistyön ei tulisi tekijälleenkään olla pysähtynyt tila.

Arkipäiväinen vapaaehtoistyö?

Yksi tärkeä asia, mitä pohdimme perhevapaaehtoistoiminnan osalta CTT:n yhteiskehittämisen tapaamisissa oli pitäisikö vapaahtoistyö-termi “arkipäiväistää”. Selailimme netin vapaaehtoistyön sivuja, emmekä kokeneet niitä helposti lähestyttäviksi. “Haluatko pelastaa sademetsät vai ihmiset vai köyhyyden vai nälänhädän,” pohdimme, emmekä osanneet tehdä päätöstä. Olisiko vapaaehtoistyöhön lähestyttävämpää mennä mukaan, jos vapaaehtoissivustolla voisi halutessaan aloittaa kertomalla, kuinka paljon itsellä on antaa aikaa toiminnalle? Puoli tuntia viikottain, päivä kuukaudessa, kolme päivää viikossa vai ehkä myöhäisyössä kaksi tuntia? Tällä tavoin vapaaehtoistyöntekijä on päätäntävallassa siitä, mihin hänellä on valtaa, eli omiin resursseihinsa, ja vapaaehtoistyöntekijää tarvitseva voi kertoa, miten tätä resurssia voitaisiin hyödyntää. Mikäli vapaaehtoistyöhön on saavutettavampaa päästä mukaan, voi stigma myös vastaanottaa apua lieventyä. Kun paikalla olisi heterogeeninen joukko auttajia ja avun saajia, ei erottuisi niin joukosta; ehkä jopa tekisi itse sopivassa tilanteessa mieli auttaa muita.

Vaikka CTT:n kehittämisprojektissa ei toteutettu perhemuotoisen vapaaehtoistoiminnan kokeilua, suosittelemme kolmatta sektoria tutustumaan, voisiko toiminta antaa jotain extraa organisaatiolle ja itse vapaaehtoisille. Perhemuotoinen vapaaehtoistoiminta on myös mahdollisuus kasvattaa sitoutuneita toimijoita. Lapsensa kanssa harrastustoimintaan tulevat voivat kiinnittyä paremmin toiminnan järjestävään tahoon ja “harrastukseen”, lapselle halutaan turvallinen ja tuttu ilmapiiri sekä yhteisö. Lapsi, joka on varttunut vapaaehtoistoiminnan ja järjestötoiminnan parissa jatkaa sitä luultavasti myös myöhemmässä elämän vaiheessa – ehkä tuo myös omat lapsensa toimintaan mukaan.

Seuraavassa blogissa kolmannen sektorin saavutettavasta tapahtumaviestinnästä ja yhteistyöstä Helsingin kaupungin kanssa. Lisätietoa kehittämishankkeista ctt@kukunori.fi.

Fanni-Laura Mäntylä
Kirjoittaja toimii Citizen Think Tankin digifasilitoinnin koordinaattorina, ja nauttii yhteisistä ajatushautomoista: “Ääneen puhuminen kannattaa aina.”


Citizen Think Tank (CTT) on kokeilukulttuuria edistävien hankkeiden Propellipäät (Kukunori) ja Lov Me (Kakspy ry) yhteinen projekti, joka käynnistettiin lokakuussa 2019. CTT on fasilitoidun eli tuetun yhteiskehittämisen alusta, jossa yhteiskehittämisestä kiinnostuneet voivat avoimessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä digifasilitaattoreiden tuella muutosmuotoiluprosessin avulla kehittää yhdessä ratkaisuja terveyden, hyvinvoinnin ja kulttuurin kysymyksiin.

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Uusimmat

Kategoriat

Kategoriat