Mitä tapahtuu, kun lyödään viisi viisasta kokeilupäätä yhteen?

Pohdimme tänään porukalla kolmen kokeilukulttuuria edistävän, STEA-rahoitteisen hankkeen kesken, mikä oikein onkaan kokeilu, miten niitä ideoidaan ja mallinnetaan ja miten kokeilukulttuuria oikein edistetään? Nauru räiskyi ja ideat lentelivät kun kahvittelimme yhdessä. Paikalla olivat Diakonissalaitoksen Kanssala-hankkeen Saara ja Joonas, Kakspyn LovMe-hankkeen Pasi ja Katriina ja minä, Milla, Kukunorin Propellipäät-hankkeesta. Kaikilla meillä on hankkeissamme yhteinen tavoite: edistää kokeilevaa organisaatiokulttuuria tavalla tai toisella. Kanssala edistää sitä kansalaistoiminnan saralla, LovMe toipumisorientaatioraamissa ja Propellipäät sote-järjestökentällä.

No, mitä ideoita aamiaisella sitten syntyi?

Me, viisi ideanikkaria, olemme nähneet työmme kautta monta yhteneväistä, kokeilukulttuurin
edistämiseen liittyvää seikkaa. Tässäpä listaa niistä:

  1. Kokeilujen ideointi ja toteuttaminen luo prosessiin osallistujille aina hyvää fiilistä. Kokeiluideointi ja kokeileminen on virkistävää ja jopa mielenhyvinvointia edistävää. Vellomisesta pois astuminen vapauttaa!
  2. Kokeiluideointi törmää usein siihen, ettei organisaatioista tahdo löytyä tilaa tai aikaa kokeilujen toteuttamiselle. Pohdimmekin ääneen yhdessä, voisiko kokeiluja käyttää myös välineenä räjäyttää tilaa uuden tekemiselle?
  3. Organisaation johtoasemassa olevat ja päätöksentekijät: olette avainasemassa kokeiluhengen edistämiselle! Kutsumme siis kaikki teistä mukaan sekä ideoimaan että toteuttamaan kokeiluja!
  4. Yksi kokeiluideoinnin tärkeimmistä palasista on fasilitoida organisaatioon yhteistä tahtotilaa, joka mahdollistaa kokeilujen toteuttamista. Kokeiluideointi lähtee siis ihmisistä liikkeelle – se on ihmiskeskeinen tapa kehittää! Yhteinen tahtotila löytyy kun ihmiset kohtaavat toisensa ihmisinä heti kokeiluideointiprosessien alussa. Ei olekaan enää johtoa, työntekijöitä ja asiakkaita vaan ihmisiä, jotka katselevat asioita eri näkökulmista ja tuovat nämä näkökulmansa kokeiluideointipöytiin mukaan.
  5. Kokeilujen määrittely kaipaa täsmentämistä -mitä kokeilut oikein ovat? Meidän pöydässä päädyimme yhteisesti siihen, että kokeilut ovat näyttöön perustuvaa oppimista. Eli siis kokeillaan jotain ja opitaan siitä lisää siitä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi -sen sijaan, että pyrittäisiin oppimaan kaikki tietokoneiden ja papereiden lomassa, kaukana ihmisten arjesta.
  6. Fasilitointi on välttämätöntä kokeilujen koko prosessissa; jonkun pitää fasilitoida kokeiluideointi, kokeilujen toteuttaminen ja tehdä sen jälkeinen seuranta. Kokeilut eivät synny tai etene itsestään.
  7. Mokailun sietäminen on kokeilijoille välttämätöntä. Kokeilukulttuurin edistyminen on siis enemmän kuin yksittäisiä kokeiluja. Se on tietynlaiseen ”kokeilu-mindsettiin” astumista, jossa olennaista on myös turvallisen tilan luominen luovalle työnteolle ja aito arvostus kaikkia eri ihmisiä kohtaan. Turvallista tilaa voi luoda mm. jättämällä ammattisanaston pois kokeiluideoinnista ja käyttämällä kaikille tuttua sanastoa.

 

Mietimme myös kovasti, kenelle ja miksi kokeiluja mallinnetaan. Seuraava yhteinen kokeilumme syntyikin tämän kysymyksen ympärille. Kutsumme kokoon ideanikkareita, jotka kokevat, että mallintamistamme kokeiluista voisi olla heille hyötyä, kokoon 7.4. klo 14-16 Kanssalan tiloihin. Pohditaan yhdessä, mihin malleja tarvitaan ja minkälaisessa muodossa ja missä niiden tulisi sijaita!

Onko sinulla tähän liittyen jotain ajatuksia? Pistäpä meiliä tulemaan: milla.makinen@kukunori.fi.

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Uusimmat

Kategoriat

Kategoriat